Koulujen rakentamiseen järkeä

Kirkkojärven koulu on vuonna 2010 rakennettu yhtenäiskoulu Espoossa. Rakennus on palkittu ja ylistetty monissa paikoissa.

Keskustelin syksyllä 2016 rehtori Kari Louhivuoren kanssa ja hän sanoi, että palkinnoista huolimatta kaikki ei ole mennyt ihan putkeen.

Yhtenäiskoulun liikuntatilat ovat auttamatta liian pienet. Sali on kyllä hieno ja valoisa yhden seinän kattavilla ikkunoilla, mutta se ei täytä koulun tarpeita. Salin koossa säästettiin rakentamisvaiheessa ja siitä tehtiin auttamatta liian pieni – edes liikuntatuntien järjestämiseen.

Liikuntasalin saa jaettua kahteen pieneen tilaan, mutta tämä ei riitä edes yhtenäiskoulun oppilaiden liikunnanopetukseen! Eivätkä he pysty jaetussa salissa pelaamaan mm. koripalloa.

Eli alusta lähtien liikuntasali tehtiin liian pieneksi eikä koulun kaikkien oppilaiden liikuntatunteja voida siellä järjestää.

Tällä hetkellä Kirkkojärven oppilaat käyvät liikuntatunneilla Kannusillassa ja kaupunki joutuu ostamaan kalliita vuoroja yksityisistä saleista. Onneksi Kirkkojärven koulun läheisyydessä on paikkoja, mistä vuokrata lisätilaa. Kaikkien koulujen läheisyydessä ei  näin ole.

Liikuntatuntien määrä ei ole vähenemässä nyt eikä tulevaisuudessa, joten miten voi olla kokonaistaloudellisesti edullisempaa tehdä liian pieni liikuntatila ja sitten jatkuvasti vuokrata tilaa muualta?

Espoo haluaa tehdä kaikista kouluista Liikkuva koulu-konseptin mukaisia. Tämä sisältää liikkumista myös liikuntatuntien ulkopuolella tai esim. Seinäjoen mallin mukaista matematiikan opiskelua liikuntasalissa. Miten tämä on mahdollista toteuttaa, jos säästetään liikuntasalin koossa? Ja kuinka nopeasti ne rakentamisen säästöt ovat syöty, kun koululaisille ostetaan saliaikaa muualta? Se, mitä Tilapalvelut säästivät on aika nopeasti käytetty Sivistystoimen budjetista, kun nämä maksut jatkuvat vuosi vuodelta.

Niin kuin asukastoimintatilaisuuksissa tulee jatkuvasti esille, Espoossa ei ole riittävästi toimintatiloja erilaisille harrastuksille niin kilpa- kuin myös harrastemielessä. Moni liikuntaharrastus jää siihen, ettei heille ole mahdollisia tiloja toimia. Salitilan tarjoaminen toimijoille on tärkeä ennaltaehkäisyn muoto. Lähiliikuntaa ei haeta 5-10 km päästä vaan sen tulisi olla lähellä ja se tulisi liikuttamaan juuri niitä, jotka eivät ole kilpatasoisessa toiminnassa mukana. Kun kilpatoiminta vie salivuorot, niin harrastetoiminnalle on hankala löytää järkeviä saliaikoja.

Toivottavasti Espoo ymmärtää, että tulevien koulujen liikuntatilojen mitoitus pitää olla edes kyseisen koulun oppilaiden liikuntatuntien määrän kattavaa. Se ei tuo säästöjä kunnalle, että tehdään liian pieni sali ja sitten ostetaan tilaa kalliilla muualta vuodesta toiseen.